• Asuntokuntien käytettävissä olevat tulot ovat Helsingissä suuremmat, ja kasvaneet viime vuosina nopeammin kuin Suomessa keskimäärin. Toisaalta myös tuloerot ovat kasvaneet Helsingissä keskimääräistä nopeammin.
• Asuntokuntien saamat tulonsiirrot ovat Helsingissä hieman pienemmät mutta kasvaneet viime vuosina samassa tahdissa kuin Suomessa keskimäärin. Erityisen voimakkaasti ovat kasvaneet asuntokuntien saamat asumisen tuet.
• Asuntokuntien velat ovat Helsingissä suuremmat, ja kasvaneet viime vuosina selvästi nopeammin kuin Suomessa keskimäärin. Helsingissä myös velkojen suhde käytettävissä oleviin tuloihin on kasvanut muuta maata huomattavasti nopeammin. Asuntolainat muodostavat veloista vajaat kolme neljäsosaa. Näiden lisäksi velkaa ovat kasvattaneet mm. taloyhtiölainat ja kulutusluotot.

Helsinkiläisten asuntokuntien tulot, tulonsiirrot ja velat kasvaneet

Tulot ja tuloerot. Yleisen talous- ja työllisyystilanteen kohenemisen myötä Helsingissä bruttotulot sekä käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet muuta maata nopeammin (kuvio 4.7).[1] [2] Vuonna 2017 asuntokuntaa kohti bruttotulot olivat Helsingissä  keskimäärin 61 600 euroa, eli 2,1 prosenttia suuremmat kuin edellisvuonna. Koko maassa ne olivat 53 200 euroa, eli noin 8 400 euroa alemmat kuin Helsingissä. Helsingissä asuntokunnilla oli käytettävissä olevia rahatuloja keskimäärin 45 100 euroa, eli noin 5 000 euroa enemmän kuin koko maassa, ja 2,5 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.

Helsinkiläiset sijoittuvat koko maata yleisemmin suurempituloisten tuloluokkiin. Vuonna 2017 17,2 prosenttia Helsingin asuntoväestöstä kuului ylimpään tulokymmenykseen, kun koko Suomessa siihen kuului 10 prosenttia asuntoväestöstä. Vuonna 2012 tähän tuloluokkaan kuuluvien osuus Helsingissä oli hieman pienempi, 16,7 prosenttia. Tähän tuloluokkaan kuuluvien asuntokuntien käytettävissä olevat rahatulot olivat Suomessa keskimäärin 103 900 euroa vuonna 2017. Alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien osuus oli Helsingissä 9,2 prosenttia vuonna 2017. Osuus on pienentynyt vuoden 2012 9,9 prosentista, eikä merkittävästi poikkea koko maan 10 prosentista. Tämän tuloluokan asuntokuntien keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot olivat vuonna 2017 Suomessa 12 900 euroa, eli noin kahdeksasosan ylimmän tulokymmenyksen tuloista.

Suhteellisia tuloeroja kuvaava, käytettävissä olevista rahatuloista laskettu Gini-kerroin oli Helsingissä 33,5 vuonna 2017, kun koko maassa se oli 27,7. Tulot jakautuivat Helsingissä siis epätasaisemmin kuin Suomessa keskimäärin. Gini-kerroin on kasvanut Helsingissä 1,6 prosenttiyksiköllä, ja koko maassa 0,8 prosenttiyksiköllä vuodesta 2012, eli suurempituloisten tulot ovat kasvaneet viime vuosina pienempituloisten tuloja nopeammin.

Kunnallisverot. Helsingin kunnallisverokertymän kehitys on tulojen tavoin ollut suotuisaa.[3] Vuonna 2017 maksuunpantu kunnallisvero oli Helsingissä yhteensä 2,56 mrd. euroa, ja kasvoi 0,1 prosenttia vuodesta 2016. Sitä edeltävä vuotuinen kasvu oli 1,7 prosenttia. Asukasta kohden keskimääräinen kunnallisvero kuitenkin laski vuodesta 2016 noin prosentin, ja oli 4 037 euroa vuonna 2017. Kunnallisveroa maksaneiden keskimääräinen kunnallisvero oli 5 657 euroa vuonna 2017, eikä juuri muuttunut edellisvuodesta. Veronmaksajien kunnallisverot kasvoivat hivenen ainoastaan ylimmissä kymmenyksissä, mutta kunnallisveron mediaani laski 2,7 prosenttia, ja alin kymmenys laski 3,6 prosenttia vuodesta 2016. Helsinkiläisiä veronmaksajia oli 453 165 vuonna 2017, mikä oli noin 0,2 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.

Saadut tulonsiirrot. Vuonna 2017 keskimääräiset tulonsiirrot asuntokuntaa kohti olivat Helsingissä 14 500 euroa, ja koko maassa jonkin verran suuremmat, 15 200 euroa.[4] Vuoteen 2012 nähden asuntokuntakohtaiset tulonsiirrot ovat kasvaneet Helsingissä 11 prosenttia ja koko Suomessa 10 prosenttia. Noin 58 prosenttia helsinkiläisten asuntokuntien saamista tulonsiirroista liittyy vanhuuden turvaan, joka oli Helsingissä noin 8 400 euroa asuntokuntaa kohti vuonna 2017 (kuvio 4.8). Määrä on kasvanut vuodesta 2012 noin 20 prosenttia (kuvio 4.9). Työttömyysturva muodostaa asuntokuntien saamista keskimääräisistä tulonsiirroista Helsingissä noin 11 prosenttia, ja oli noin 1 600 euroa asuntokuntaa kohti vuonna 2017. Määrä laski hieman vuosista 2015 ja 2016 työttömyyden alenemisen myötä, mutta pysyi kuitenkin varsin korkealla tasolla. Helsingissä asumisen tuet asuntokuntaa kohti olivat vuonna 2017 reilut 1 000 euroa, eli noin 7 prosenttia asuntokuntien saamista tulonsiirroista. Asumisen tukien määrä on kasvanut jyrkästi vuoteen 2012 nähden, 56 prosenttia, kun koko Suomessa ne ovat kasvaneet 42 prosenttia.

Lapsiperheiden tuet muodostivat noin 7 prosenttia asuntokuntien saamista keskimääräisistä tulonsiirroista Helsingissä. Toimintarajoitteisuuteen liittyvien tukien osuus asuntokuntien keskimääräisistä tulonsiirroista oli reilut 6 prosenttia, ja opintoetuuksien sekä muun toimeentuloturvan osuudet kunkin noin 3 prosenttia. Lapsiperheiden tuet ja opintoetuudet asuntokuntaa kohti ovat pienentyneet Helsingissä 5-6 prosenttia ja toimintarajoitteisuuteen liittyvät tuet 14 prosenttia vuoteen 2012 nähden. Muu toimeentuloturva, johon mm. toimeentulotuet lukeutuvat, on sen sijaan kasvanut 7 prosenttia.

Velat. Tulonsiirtojen tavoin myös asuntokuntien velat ovat kasvaneet 2010-luvulla.[5] Kaikkien asuntokuntien velkaantumisasteen kasvu oli erityisen voimakasta Helsingissä, jossa se kasvoi vuosina 2012–2017 102,4:stä 111,9 prosenttiin.[6] Koko Suomessa velkaantumisaste kasvoi samalla ajanjaksolla vain vähän, 111,2:sta 112,4 prosenttiin. Helsinkiläisten velka asuntokuntaa kohti kasvoi selvästi vuodesta 2012, 17 prosenttia, ja oli noin 50 400 euroa vuonna 2017 (kuvio 4.10). Koko Suomessa keskimääräinen asuntokunnan velka oli noin 45 100 euroa vuonna 2017, ja kasvoi vajaat 4 prosenttia vuodesta 2012.

Asuntovelka muodostaa Helsingissä ja koko Suomessa 72–73 prosenttia kaikista asuntokunnan veloista. Suomen Pankin mukaan asuntolainojen lisäksi velkaa ovat viime vuosina kasvattaneet taloyhtiölainat ja kulutusluotot. Digitalisaatio ja rahoitusalan uudet toimijat ovat laajentaneet kotitalouksien velkaantumisen mahdollisuuksia. Velkaantumisen kasvu on riski niin kotitalouksille kuin kansantaloudelle laajemminkin. Talouden häiriötilanteessa velkaantuneet kotitaloudet vähentävät voimakkaasti kulutustaan, ja vähentyneen kysynnän seurauksena yritykset supistavat tuotantoaan ja sopeuttavat henkilöstömääräänsä. Pitkittynyt taantuma ajaa suhdanneherkimpien toimialojen yrityksiä konkursseihin, jotka puolestaan aiheuttavat rahoittajien luottotappioita ja heikentävät pankkien vakavaraisuutta ja luotonantokykyä.