Kuva: Helsinki Marketing/Jussi Hellsten

• Suurin osa helsinkiläisistä pärjää hyvin, mutta väestöryhmittäin on huomattavia eroja niin hyvinvoinnin ja terveyden kuin koulutus- ja tulotason ja työllisyyden suhteen. Suurimman syrjäytymisriskin äärellä ovat he, joiden kohdalla huono-osaisuus kasautuu. Esimerkiksi alkoholin ongelmakäyttö, yksinäisyyden kokeminen ja pitkäaikainen riippuvuus toimeentulotuesta ovat tutkimusten mukaan yhteydessä moniin muihinkin huono-osaisuuden ulottuvuuksiin.
• Joka kymmenes helsinkiläinen elää ainakin ajoittain köyhyydessä, joka viidennen kohdalla köyhyys on pitkäaikaista. Pitkäaikaisen perustoimeentulotuen varassa olevien osuus on kuitenkin hieman laskenut edellisvuodesta. Asunnottomia on yli 2 000, joista joka neljännellä on asumista olennaisesti vaikeuttava sosiaalinen tai terveydellinen ongelma.
• Yksinäisyyden ja psyykkisen kuormittuneisuuden kokeminen on aikuisväestön keskuudessa hieman vähentynyt parin vuoden takaisesta tilanteesta. Sen sijaan ahdistuneisuuden kokemukset ovat nuorilla lisääntyneet jonkin verran vuoteen 2013 verrattuna.
• Monen terveysmittarin mukaan helsinkiläiset ovat muualla Suomessa asuvia terveempiä ja myös kuolleisuusero Helsingin ja koko maan välillä on pienentynyt. Erityisesti helsinkiläismiesten elinajanodote on viime vuosina kasvanut. Vaikka vuoden 2018 alkoholilain kokonaisuudistuksen mahdolliset vaikutukset eivät ole vielä kuolleisuuden osalta nähtävissä, tuoreimpien kyselyaineistojen mukaan sekä alkoholin ongelmakäyttö että humalahakuinen juominen ovat vähentyneet Helsingissä selvästi.
• Sosioekonomiset terveyserot ovat Helsingissä suuret. Etenkin vähemmän koulutettujen ja työntekijäasemassa olevien kuolleisuus on varsinkin työikäisillä huomattavasti suurempi Helsingissä kuin vastaavilla ryhmillä muualla maassa. Sosioekonomisten terveyserojen näkökulmasta positiivista on se, että vaikka alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien helsinkiläisten alkoholin ongelmakäyttö on muita ryhmiä yleisempää, niin esimerkiksi humalahakuinen juominen on vähentynyt tässä ryhmässä nopeammin ja suhteellinen ero väestöryhmien välillä on pienentynyt.

Hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö. Sitä määrittävät keskeiset tekijät liittyvät niin materiaaliseen kuin koettuunkin hyvinvointiin ja elämänlaatuun sekä terveyteen. Suurin osa helsinkiläisistä näyttäytyy erilaisten hyvinvointia mittaavien mittareiden valossa pärjäävän hyvin ja voivan erinomaisesti. Vuonna 2018 yli 60 prosenttia 20 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä koki elämänlaatunsa hyväksi, 70 prosenttia koki terveydentilansa hyväksi, 77 prosenttia oli tyytyväinen ihmissuhteisiinsa ja yli 80 prosenttia uskoi jaksavansa työskennellä vanhuuseläkeikään asti. Elämänlaatuunsa tyytyväisten helsinkiläisten osuus on kasvanut neljällä prosenttiyksiköllä vuosista 2013–2015, jolloin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos edellisen kerran keräsi väestötutkimuksella tietoa helsinkiläisten terveydestä ja hyvinvoinnista.

Helsingissä asuvilla on kuitenkin väestöryhmittäin huomattavia eroja niin terveyden ja hyvinvoinnin kuin koulutus- ja tulotason ja työllisyyden suhteen. Helsinki on monen ilmiön suhteen varsin polarisoitunut kaupunki, josta löytyy koko Suomen mittapuulla mitaten niin parhaiten pärjääviä kuin huono-osaisimpia. Helsingissä ylimmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on koko maata selvästi suurempi, mutta samaan aikaan myös ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus on koko maan keskiarvoa suurempi. Helsinkiläiset tienaavat keskivertosuomalaista enemmän, mutta vaikka ylimpään tulokymmenykseen kuului helsinkiläisistä 17 prosenttia vuonna 2017 (koko Suomi 10 %), niin esimerkiksi pienituloisissa perheissä asuvien lasten osuus oli Helsingissä kuitenkin samalla tasolla kuin koko maassa keskimäärin. Niin ikään vaikka työllisyysaste on Helsingissä korkeampi kuin koko maassa keskimäärin, on työttömyysaste koko maan keskiarvon tasolla, ja pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä työnhakijoista selvästi suurempi kuin Suomessa keskimäärin.

Hyvinvoinnin tilaa tarkastellaan usein hyvinvointivajeiden kautta. Tutkimusten mukaan hyvinvoinnin vajeet kasautuvat tiettyihin väestöryhmiin, ja tämä on suuri haaste syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta. Suurimman syrjäytymisriskin äärellä ovat he, joiden kohdalla huono-osaisuus kasautuu. Kun vaikkapa toimeentulovaikeuksien lisäksi elämää haastavat samaan aikaan päihde- ja mielenterveysongelmat, kasvaa riski syrjäytyä samaan aikaan usealta elämänareenalta. Vaikka yksittäiset indikaattorit eivät suoraan kerro huono-osaisuuden kasautumisesta, on havaittu, että tiettyjen ilmiöiden välillä on selviä yhteyksiä. Esimerkiksi alkoholin ongelmakäyttö, yksinäisyyden kokeminen ja pitkäaikainen riippuvuus toimeentulotuesta ovat tutkimusten mukaan yhteydessä moniin muihinkin huono-osaisuuden ulottuvuuksiin eli niiden rinnalla esiintyy usein muitakin hyvinvoinnin vajeita. (Kuvio 2.1.)

Joka kymmenes helsinkiläinen elää ainakin ajoittain köyhyydessä

Riittävä toimeentulo on yksi hyvinvoinnin edellytys. Joka kymmenes helsinkiläinen oli vuonna 2018 pelännyt ruuan loppuvan ennen kuin saa rahaa ostaakseen lisää ja viidennes kertoi joutuneensa tinkimään ruuasta, lääkkeistä tai lääkärinkäynneistä rahan puutteen vuoksi. Samana vuonna joka kymmenes helsinkiläinen joutui ainakin yhden kuukauden ajan turvautumaan perustoimeentulotukeen pystyäkseen turvaamaan itselleen tai perheelleen välttämättömän toimeentulon. Perustoimeentulotuen saajien joukossa korostuvat yksinasuvat (erityisesti miehet), lapset ja nuoret, yksinhuoltajaperheet, vieraskieliset ja työttömät.

Erityisesti toimeentulotuen pitkäaikainen käyttö kertoo köyhyydestä. Vuonna 2017 lähes 32 000 helsinkiläistä (40 % tuensaajista ja 5 % asukkaista) sai perustoimeentulotukea pitkäaikaisesti eli vuoden aikana vähintään 10 kuukauden ajan. Suhteellisesti yleisintä pitkäaikaisen tuen saaminen oli toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden joukossa, joista lähes 45 prosenttia sai tukea pitkäaikaisesti. Kaikista kaupungin lapsiperheistä pitkäaikaisen tuen varassa eli viisi prosenttia. Pitkäaikaisen perustoimeentulotuen varassa elävien osuus on kääntynyt laskuun vuoden 2016 jälkeen, ja käännettä selittää suurelta osin työllisyystilanteen paraneminen.

Helsinkiläisistä perustoimeentulotuen saajista lähes 30 prosenttia (yli 7 000 kotitaloutta marraskuussa 2018) on tulottomia eli heillä ei ollut lainkaan veronalaisia tuloja. Tulottomuus on yleistä erityisesti nuorilla. Tulottomuutta selittää ennen kaikkea työttömyysturvan odotusaika ja siihen liittyvät karenssit, mutta tulottomuuden taustalla on myös muita syitä kuten päihteiden käyttöä ja asunnottomuutta. Tulottomien osuus on Helsingissä hieman suurempi kuin koko maassa tai pääkaupunkiseudun muissa kunnissa.

Asunnottomia on Helsingissä yli 2 000

Yksi huono-osaisuuden äärimmäisistä ilmiöistä on asunnottomuus. Asunnottomuuden vähentämisen ja ennaltaehkäisyn eteen on Suomessa tehty aktiivisesti töitä ja asunnottomien lukumäärä onkin vähentynyt. Kaikista Suomen asunnottomista lähes 40 prosenttia asuu Helsingissä. Helsingissä oli vuonna 2018 noin 2 100 asunnotonta, joista lapsia 130. Asunnottomuus niin Helsingissä kuin koko maassa ilmenee valtaosalla asunnottomista eri pituisina jaksoina sukulaisten ja tuttavien luona. Asunnottomia, joilla on asumista olennaisesti vaikeuttava sosiaalinen tai terveydellinen ongelma (esimerkiksi velka-, päihde- tai mielenterveysongelma) ja joiden asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä, oli Helsingissä arviolta noin 500. Helsingissä asunnottomien lukumäärä on vuodesta 2017 vähentynyt 3 800 henkilöstä 2 100 henkilöön. Tätä selittää kuitenkin ennen kaikkea asunnottomuuden tilastoinnissa tapahtunut muutos.

Lähes joka kymmenes kokee yksinäisyyttä ja 13 prosenttia psyykkistä kuormittuneisuutta

Noin yhdeksän prosenttia 20 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä koki itsensä yksinäiseksi vuonna 2018. Osuus on hieman laskenut vuosista 2013–2015, jolloin yksinäiseksi koki itsensä lähes 11 prosenttia. Peruskouluikäisillä lapsilla yksinäisyyden kokeminen lisääntyy huomattavasti perusopetuksen yläluokille siirryttäessä: alaluokilla vain kolme prosenttia tunsi itsensä usein yksinäiseksi, mutta yläasteella osuus oli jo 11 prosenttia. Alaluokilla melkein kaikilla on vähintään yksi hyvä kaveri, mutta yläluokilla joka kymmenellä nuorella ei ole yhtään läheistä ystävää. Pojat ovat useammin ilman läheistä ystävää, mutta tytöt kokevat enemmän yksinäisyyttä. Tutkimusten mukaan yksinäisyyden tunteen voimistuessa elämänlaatu heikkenee ja myös terveydentila koetaan keskimääräistä heikommaksi. Yksinäisyyttä kokeville kertyy usein myös keskimääräistä enemmän terveyskäyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä, huonompia elintapoja ja masennusta. Lisäksi vaikutukset saattavat olla pysyviä.

Lähes 13 prosenttia 20 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä koki itsensä psyykkisesti kuormittuneeksi vuonna 2018. Osuus oli hieman suurempi kuin koko Suomessa keskimäärin. Sekä Helsingissä että koko Suomessa tilanne on kuitenkin vähän parantunut vuosien 2013–2015 tilanteeseen nähden. Lasten kohdalla vastaavaa kuormittuneisuutta eli väsymystä, koulu-uupumusta ja päänsärkyjä kokevat tytöt poikia enemmän. Tytöt kokevat poikia selvästi enemmän myös ahdistuneisuusoireita. Ahdistuneisuuden kokemukset ovat nuorilla lisääntyneet jonkin verran vuoteen 2013 verrattuna.

Helsinkiläisten terveydentila koko maata parempi – myös kuolleisuusero hieman pienentynyt

Hyvä terveys on olennainen osa hyvinvointia. Helsinkiläisten terveydentila on monen mittarin mukaan koko maan keskiarvoa parempi. Rekisteritietoon perustuva, kolmesta eri indikaattorista muodostettu sairastavuusindeksi on Helsingissä muuta maata pienempi. Samaa tulosta tukee asukkaiden arvio omasta terveydentilastaan: 20 vuotta täyttäneistä helsinkiläisistä 30 prosenttia kokee terveydentilansa keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi, kun koko maassa vastaava osuus on 3 prosenttiyksikköä suurempi.

Kuva muuttuu kuitenkin hieman, jos tarkastellaan terveydentilan sijaan kuolleisuutta. Vastasyntyneen elinajanodote Helsingissä oli vuonna 2018 miehillä 78,7 ja naisilla 84,1 vuotta. Helsinkiläisten elinajanodote on kasvanut, mutta se on edelleen hieman koko maata alempi. Tuoreimpien tietojen mukaan ero koko maan tasoon on kuitenkin sekä miehillä että naisilla enää 0,2 vuotta. Suurimmillaan ero oli miehillä 1990-luvun alkupuolella lähes puolitoista vuotta ja naisilla hieman aiemmin vajaan vuoden.

Tämä ero terveydentilan ja kuolleisuuden välillä johtuu toisaalta terveyden mittaamisen haasteellisuudesta, toisaalta siitä, että helsinkiläisten väliset sosioekonomiset ja -demografiset erot sairastavuudessa ja kuolleisuudessa ovat muuta maata suuremmat. Korkeampi kuolleisuus Helsingissä ei nimittäin koske kaikkia väestöryhmiä. Korkeasti koulutetuilla ja ylemmillä toimihenkilöillä kuolleisuudessa ei pääsääntöisesti ole eroa Helsingin ja muun maan välillä. Sen sijaan vähemmän koulutettujen ja työntekijäasemassa olevien kuolleisuus on etenkin työikäisillä huomattavasti suurempi Helsingissä kuin vastaavilla ryhmillä muualla maassa. Erityisen suurta on korkeintaan perusasteen koulutuksen saaneiden helsinkiläisten kuolleisuus alkoholisairauksiin ja keuhkosyöpään. Myös kuolleisuuden alueelliset erot kaupungin sisällä ovat suuria.

Kuolleisuudenkin osalta kehitys on kuitenkin ollut myönteistä. Ajanjaksojen 2004–2007 ja 2014–2017 välillä helsinkiläismiesten elinajanodote kasvoi peräti kolme vuotta ja naistenkin 1,5 vuotta (Kuvio 2.1.). Kaikkein eniten on pienentynyt kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin, mutta myös tapaturmat ja väkivalta sekä alkoholikuolemansyyt ovat entistä harvemman kuolemantapauksen taustalla. Vielä ei ole saatavilla tietoja vuoden 2018 kuolemansyistä, eikä siis tiedetä, miten alkoholikuolleisuus on muuttunut alkoholilain kokonaisuudistuksen myötä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ennakkotietojen mukaan alkoholikulutuksen pitkään jatkunut väheneminen kuitenkin katkesi viime vuonna, ja kulutus oli hieman edellisvuotta suurempaa.

Alkoholinkäyttö on aiemmin ollut Helsingissä huomattavasti tavanomaisempaa kuin koko Suomessa keskimäärin, mikä on myös heijastunut suurempaan alkoholikuolleisuuteen. Tuoreimpien väestötietojen mukaan tilanne näyttäisi kuitenkin olevan muuttumassa, ja sekä alkoholin ongelmakäyttö että humalahakuinen juominen ovat vähentyneet Helsingissä selvästi. Työikäisten kohdalla eroja alkoholinkäytössä ei itse asiassa enää ole, mutta iäkkäämmät helsinkiläiset käyttävät alkoholia enemmän kuin vastaavan ikäiset muualla maassa. Nuorilla raittiiden osuus on Helsingissä koko maan trendin mukaisesti lisääntynyt. Vuonna 2017 64 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista oli raittiita, toisen asteen opiskelijoista vajaa kolmannes. Humalahakuinen juominen on nuorten keskuudessa yhtä yleistä Helsingissä kuin koko maassa lukuun ottamatta lukiolaisia, jotka juovat humalahakuisesti useammin kuin koko maan lukiolaiset.

Sosioekonomisten terveyserojen näkökulmasta positiivista on se, että vaikka alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevien helsinkiläisten alkoholin ongelmakäyttö on muita ryhmiä yleisempää, niin esimerkiksi humalahakuinen juominen on vähentynyt tässä ryhmässä nopeammin ja suhteellinen ero väestöryhmien välillä on pienentynyt. Jos tämä kehitys jatkuu, hyvin vakailta näyttävät sosioekonomiset erot sairastavuudessa ja kuolleisuudessa saattavat hieman kaventua tulevaisuudessa.

Miehillä myös keuhkosyöpäkuolleisuus on vähentynyt, mikä johtuu miesten tupakoinnin vähentymisestä jo pitkän aikaa. Naisten keuhkosyöpäkuolleisuus sen sijaan on vielä kasvanut, mikä johtuu naisten tupakoinnin yleistymisestä myöhempään. Päivittäistupakointi on Helsingissä keskimäärin koko maata vähäisempää ja tupakoivien osuus väestöstä on edelleen vähentynyt viime vuosina. Vuonna 2018 noin 10 prosenttia helsinkiläisistä tupakoi. Sosioekonomiset erot ovat kuitenkin tupakoinnissa hyvin suuret, sillä erityisesti korkeasti koulutetut tupakoivat enää harvoin (vuonna 2018 osuus jäi alle 6 prosenttiin).